Olisiko diginomadeista apua osaajapulaan Suomessa?
Toiveeni valoisasta ja lämpimästä talvesta toteutui, kun muutin keväällä 2018 Espanjaan. Vaikka työskentelin Valencian yliopistossa vierailevana tutkijana, hieman yllättäenkin läheisimmäksi työyhteisökseni muodostui moninainen, Espanjasta eri puolille maailmaa paikkariippumatonta työtä tekevien osaajien joukko. Kokoonnuimme läppäreinemme kahviloihin työskentelemään yhdessä ja pidimme muutenkin hauskaa. Useimmat meistä olivat joko Euroopasta, Yhdysvalloista tai Latinalaisesta Amerikasta.
Diginomadi-termillä on tavallisesti viitattu nuoriin tai nuorehkoihin ammattilaisiin, joilla on paikasta riippumaton, kokonaan verkkoympäristössä tehtävä työ. Olennaista on, että diginomadit myös hyödyntävät vapauttaan, osa jopa siinä mitassa, ettei pysyvää kotia ole missään. Elämäntavalle ominaista on elämyshakuisuus sekä työn ja vapaa-ajan sekoittuminen. Tavoitteena on nauttia molemmista. Akateemisen tutkimuksen kohteena diginomadius-ilmiö on suhteellisen nuori, joten sen ymmärtämisessä ja jäsentämisessä on vielä tekemistä.
Suurin osa tuntemistani diginomadeista oli yrittäjiä tai freelancereita, eli esimerkiksi web-suunnittelijoita, graafisia suunnittelijoita tai koodareita, matkailutoimittajia ja muita viestijöitä, kielenkääntäjiä ja digimarkkinoijia. Jo tuolloin, aikana ennen koronaa, mukana oli myös etäopetusta antavia yliopiston lehtoreita ja yksityisissä yrityksissä työskenteleviä kielten opettajia.
Valencian diginomadeja yhdisti rennon ja liikkuvan elämäntavan lisäksi työn sisältö: kuvan, sanan, tiedon tai koodin kanssa työskentely. Yhteisö muodostui tärkeäksi, koska varsinaiset työkaverit, toimeksiantajat ja asiakkaat olivat kaukana. Moni oli asunut useissa eri maissa ennen Espanjaan tuloaan, eikä valtaosa vaikuttanut olevan aikeissa jäädä sinnekään.
Korona-aika lisäsi diginomadien määrää – yhä useampi työsuhteessa
Kiinnostus diginomadiseen elämäntapaan on ollut kasvussa. Rajoituksista huolimatta korona-aika näyttää esimerkiksi Yhdysvalloissa lisänneen diginomadien määrää huomattavasti. Vuodesta 2019 vuoteen 2020 määrä kasvoi liki 50 prosentilla. Moni alkoi hyödyntää etätyön avaamia mahdollisuuksia ja valitsi työntekopaikaksi muun kuin kodin tai loma-asunnon. Samalla valtaosa diginomadeista ei enää ollut freelancereita vaan työsuhteessa olevia. Diginomadit olivat myös kokonaisuutena entistä nuorempia: vanhemmissa ikäluokissa koettu vakavan tautimuodon pelko saattoi jarruttaa lähtöhaluja. Silti edelleen 28 prosenttia diginomadeista oli 45-vuotiaita tai sitä vanhempia. Yhdysvaltojen luvut ovat kiinnostavia eurooppalaisittainkin, sillä Yhdysvalloista lähteneitä riittää myös Euroopan kohteisiin.
Koronarajoituksista huolimatta osa diginomadeille potentiaalisesti kiinnostavista kohdemaista myös näki tilaisuutensa tulleen – esimerkiksi Arabiemiraatit ja Meksiko pyrkivät aktiivisesti houkuttelemaan etätöitä tekeviä osaajia. Euroopassa samaa lähestymistapaa ovat hyödyntäneet esimerkiksi Kroatia, Kreikka ja Madeiran saari. Viro on ollut asiassa edelläkävijä vuodesta 2014 asti, elokuussa 2020 se lanseerasi uutena asiana erityisen diginomadi-viisumin, jolla maahan pääsee etätöihin vuodeksi.
Diginomadit on matkailualallakin tunnistettu tärkeäksi ryhmäksi, mitä kuvaa sekin, että jopa lentoyhtiöt kuten Finnair opastavat elämäntavassa alkuun.
Voisiko Suomesta tulla diginomadien seuraava hittikohde?
Kansainvälinen Nomad List -verkkosyhteisö kerää ja julkaisee tietoa jäsenistään – eri puolilla maailmaa reissaavista dignomadeista. Sivuston käyttäjistä puolet on Yhdysvalloista, mutta näin painottuneinakin liki 20 000 käyttäjältä kootut tiedot ovat tutustumisen arvoisia. Tämän joukon suosikkikohteita ovat olleet Yhdysvallat, Thaimaa, Espanja, Iso-Britannia, Saksa ja Ranska. Sivuston käyttäjistä kootun datan perusteella tyypillisin diginomadi on 32-vuotias ohjelmistokehittäjänä työskentelevä sinkkumies, joka pitää patikoimisesta, syö lihaa ja on poliittiselta katsannoltaan progressiivinen.
The Adventure Travel Trade Association puolestaan on koonnut tietoja siitä, millaisia asioita diginomadit pitävät arvossa. Luotettavat nettiyhteydet, elämisen edullisuus ja miellyttävä ilmasto ovat odotetusti toiveiden kärjessä. Diginomadit arvostavat myös mahdollisuutta matkustella, tutustua uusiin kulttuureihin ja paikallisiin ihmisiin.
Voisiko pohjoinen Suomi olla diginomadeille kiinnostava kohdemaa? Osaajapulasta kärsivän maan kannattaa kääntää tämäkin kivi, vaikka koulutetuille, yritteliäille ihmisille löytyy maailmalta muitakin ottajia.
Jotta Suomi voisi houkutella diginomadeja, meidän tulisi tietää, mitkä asiat diginomadisessa elämäntavassa vetävät meille tärkeiden alojen osaajia. Avuksi olisi myös sen ymmärtäminen, miten he valitsevat kohdemaansa ja mitkä Suomen tarjoamat mahdollisuudet voisivat heihin vedota. Näin ymmärtäisimme paremmin, mitä meidän kannattaisi heille Suomesta kertoa.
On myös olennaista tunnistaa mahdollisia estäviä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa siihen, ettei Suomi valikoidu kohdemaaksi. Näin esteitä voidaan pyrkiä purkamaan ja tehdä Suomeen tulo mahdolliseksi siitä kiinnostuneille, itsensä globaaleilla työmarkkinoilla työllistäville ammattilaisille. Diginomaditkaan eivät ole homogeeninen ryhmä – kaikille Suomi ei varmasti ole kiinnostava, mutta osalle se voi hyvinkin olla.
Tieto kulkee diginomadien yhteisöissä
Diginomadeilla on aktiivisia verkkoyhteisöjä. Esimerkiksi Facebookissa ammattialoittain, kohde- tai lähtömaittain tai sukupuolenkin perusteella (esimerkiksi maailmalla kiertävät toimittajanaiset) ryhmittyneet diginomadit jakavat kokemuksiaan siitä, minne kannattaa mennä ja mitä paikkoja välttää. Missä on kohtuullinen hintataso, hyvät sosiaaliset piirit, kaunista, eksoottista ja kiinnostavaa - missä taas hankala byrokratia, korkea hintataso ja torjuvasti suhtautuva kulttuuri?
On hyvä huomata, että monille maailmalla liikkuville osaajille mainoskampanjoita tärkeämpää voi olla omasta viiteryhmästä kumpuava, kokemuksiin perustuva suosittelu. Siksi kannattaa pitää erityisen hyvää huolta niistä, jotka ovat tiensä maailmalta Suomeen jo löytäneet.
Koronan jälkeen myös diginomadius ilmiönä on liikkeessä. Etätyö on tullut mahdolliseksi yhä useammalle, ja moni haluaa myös pitää tuosta vapaudesta kiinni. Todennäköistä on, että etätyö on tullut jäädäkseen – vaikkei sitä tehtäisikään siinä mitassa kuin pandemian aikana. Tämä voi tarkoittaa entistä enemmän liikettä Suomesta talvikaudeksi lämpimämpiin maihin. Mutta voisiko se tarkoittaa myös yhä useampien elämyshakuisten osaajien siirtymistä lumiseen Lappiin tai kokemaan kesäistä Turun saaristoa työnsä lomassa?
Kansainvälisten osaajien Suomi -hankkeessa tuotamme tuoretta tutkimustietoa diginomadien toiveista ja Suomea kohdemaana koskevista näkemyksistä. Kysymme myös, voisiko Suomi olla maa, jonka rakentamiseen voi osallistua kauempaankin. Entä jos vaikkapa Espanjan auringossa rantalentistä pelaavat, sangriaa siemailevat koodarit työskentelisivät suomalaisille yrityksille? Voisiko suomalaiselle työantajalle työskentely saada kiinnostumaan Suomesta ja ehkäpä siirtymäänkin tänne?
Elämyksellisen luonnon, hyvän elintason ja turvallisuuden lisäksi Suomen vetovoimatekijöitä ovat monista maista katsottuna myös lapsiperheille tarjottavat palvelut, mahdollisuus työn ja perheen yhteensovittamiseen, ja terveydenhoito. Nämä, kuten muutkin valtit, voivat kuitenkin vetää puolueensa vain, jos niistä tiedetään.
Kirjoittaja
VTT, dosentti, hankkeen johtaja
mari.k.niemi@e2.fi
+44 773 7161 944